Complementation and Meanings of the Verb Charge in Written Historical and Modern British English

Tämä korpuslingvistiikkaan pohjautuva pro gradu -tutkielma tarkastelee englannin kielen verbin charge komplementaatiota ja merkityksiä viime vuosisatojen sekä nykypäivän kirjoitetussa brittienglannissa.\n\nTutkielman tavoitteet voi jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen tavoite on selvittää verbin charge syntaktinen ja semanttinen tausta käyttäen apuna englannin kielen keskeisiä kielioppeja sekä erityisesti Oxford English Dictionary -sanakirjaa. Toisena tavoitteena on tutkia kyseisen verbin käytössä tapahtuneita muutoksia viime vuosisatojen aikana brittienglannissa. Tämä tutkimus suoritetaan keräämällä analysoitavaa dataa kahdesta eri korpuksesta: Historiallisena korpuksena käytössä on Corpus of Late Modern English Texts (CLMET), joka sisältää autenttista dataa vuosilta 1710-1920. Nykyenglannin datalähteenä toimii massiivinen British National Corpus (BNC), jonka sisältämä data on julkaistu vuosina 1960-1993. Tutkielman kolmas ja tärkein tavoite on kuitenkin luoda koherenssi verbin charge monien komplementtirakenteiden ja merkitysten välille painottaen erityisesti nykykielen käyttötapoja eli perehtymällä syvemmin BNC dataan.\n\nTutkimuksella osoitetaan, että verbi charge voi ottaa komplementikseen nominilausekkeen, prepositiolausekkeen, to-infinitiivilausekkeen, that-lausekkeen tai gerundin. Yleensä tämän verbin ottama komplementtirakenne koostuu useammasta kuin yhdestä komplementista, joista ensimmäinen tapaa olla nominilauseke. Charge voi myös esiintyä ilman objektikomplementtia. Historiallisia muutoksia verbin käytössä on todettavissa: verrattuna CLMET dataan BNC data sisälsi viisi uutta komplementtirakennetta, kun taas neljä rakennetta oli hävinnyt käytöstä. Tutkimus osoittaa, että nykyenglannissa monet kyseisen verbin komplementtirakenteista voidaan kytkeä yhteen tiettyyn merkitykseen, kun taas suurin osa näistä rakenteista voi saada useamman merkityksen riippuen lauseyhteydestä. Tutkimuksessa havaittiin myös selviä säännöllisyyksiä eri komplementtirakenteiden kieliopillisissa ja semanttisissa ominaisuuksissa merkityksestä riippuen. Tarkasteltavia ominaisuuksia olivat aktiivi- ja passiivirakenteiden yleisyys sekä komplementtisubjektien ja -objektien semanttiset piirteet, joiden ilmaisemiseen käytettiin termejä +ihminen, +elollinen ja -elollinen. Lisäksi Bolingerin yleistys, jota käytettiin yhtenä lähtökohtana verbin rakenne-merkitys-suhteen analyysissa, todettiin perustelluksi osoittamalla selkeä merkitysero to-infinitiivilausekkeen ja gerundin välillä.\n\nAsiasanat:Bolingerin yleistys, charge, komplementaatio, korpus, valenssi\n\n