Psychotic-like experiences as predictors of seeking outpatient treatment in a psychiatric adolescent sample in a seven-year follow-up

Tavoite. Vaimentuneet psykoosin positiiviset oireet, kuten aistivääristymät ja harhaluuloiset ajatukset, ovat suhteellisen yleisiä yleisväestössä, joka ei kärsi psykoottisista häiriöistä. Nämä psykoottisen kaltaiset oireet (PLE) ovat yleensä ohimeneviä ja saattavat olla suhteellisen tavallinen osa kehitystä nuoruudessa. Näiden oireiden on kuitenkin havaittu olevan yhteydessä niin psykoosi- kuin muuhun psykiatriseen haavoittuvuuteen sekä hoidon tarpeeseen. Erityyppiset oireet näyttävät myös vaikuttavan eri tavoin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voiko erityyppisillä psykoottisen kaltaisilla oireilla ennustaa psykiatrisia hoitopolkuja, eli avohoitoon hakeutumista, seitsemän vuoden seurannassa käyttäen kliinistä nuorisoaineistoa. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiin aineistoa Helsinki Prodromal Study -tutkimuksesta, jossa tutkitaan psykoosiriskiä nuorilla. Aineisto (N=731) koostui 15–18-vuotiaista nuorista, jotka olivat ensimmäistä kertaa psykiatrisessa hoidossa. Nuoruusiän kokemuskyselyä (NKK) käytettiin positiivisten, negatiivisten, hajanaisten ja yleisoireiden arviointiin. Tämä itsearviointilomake täytettiin ensimmäisellä tai toisella käyntikerralla. Avohoitoon hakeutuminen koodattiin dikotomisesti, ja sitä käytettiin riippuvana muuttujana. Avohoidon seuranta aloitettiin NKK:n täyttämisen jälkeen, ja jatkettiin jokaisena vuotena seitsemän vuoden seurannan ajan. Erilaisten psykoottisen kaltaisten oireiden ja muiden psykoosin riskioireiden ennustavuutta tutkittiin hierarkkisella logistisella regressiolla. Lisäksi AUC-käyrällä arvioitiin NKK:n kokonaispistemäärän kykyä erotella hoitoon hakeutuneet muista nuorista toisena seurantavuonna. Tulokset ja johtopäätökset. Yhdeksästä psykoosin riskioireesta, joita tutkimuksessa mitattiin, kahdeksan ennusti avohoitoon hakeutumista, ja ainoa poikkeus tähän oli maaginen ajattelu. Ajan ja psykoottisen kaltaisen oireilun välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää interaktiota, joten yhteys ei muuttunut ajan kuluessa. NKK:n kokonaispistemäärä ei osoittanut olevan kovin luotettava keino hoitoon hakeutumisen erottelussa toisena seurantavuonna. Tulosten perusteella nuorten psykoosiriskioireiden arvioiminen osana psykiatrista arviota voisi kuitenkin tuoda lisäarvoa psykiatriseen arviointiin.