2015•White Rose Research Online (University of Leeds, The University of Sheffield, University of York)Open access

The Finnish Homelessness Strategy – An International Review

Nicholas Pleace, Dennis P. Culhane, Riitta Granfelt, Marcus Knutagård

Open full text 31 citations

Abstract

Arvioinnin kohteena oli vuosien 2008–2011 ja 2012–2015 aikana toteutettu pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmakokonaisuus, Paavo I ja Paavo II. Arvioinnissa keskityttiin ohjelmakokonaisuuteen ja sen eri osa-alueisiin näkökulmana asunto ensin -mallin toteuttaminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Arviointiraportissa on kuvattu Iso-Britannian, Ruotsin ja USA:n asunnottomuustyötä keskittyen erityisesti toimintakäytäntöihin, joita voidaan mahdollisesti hyödyntää suomalaisessa asunnottomuustyössä. Arviointi perustuu arviointiryhmää varten koottuun taustaaineistoon sekä kahteen kenttävierailuun Helsingissä (28.–30.4. ja 15.–18.9.2014). Tämän lisäksi tutkijat ovat hyödyntäneet kukin oman maansa asunnottomuuteen liittyviä aineistoja sekä kansainvälistä asunnottomuustutkimusta. \n \nYleisarviona todetaan, että ohjelman päätavoite, pitkäaikaisasunnottomuuden pysyvä väheneminen kansallisella tasolla, on saavutettu huolellisesti suunnitellun ja kattavan yhteistyöstrategian avulla. Asunto ensin -periaatteen mukainen ohjelmatyö on osoitus siitä, että myös kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville pitkäaikaisasunnottomille pystytään turvaamaan pysyvä asuminen riittävän ja oikein kohdennetun tuen avulla. Valtion, kuntien ja järjestöjen ohjelmaan kohdentama merkittävä taloudellinen panostus sekä valtakunnallisen ja paikallisen yhteistyön pitkäjänteisyys ja laajaalaisuus on mahdollistanut asumisen ja palvelujen kehittämisen integroinnin niin yleisellä tasolla kuin eri kohderyhmien tarpeet huomioon ottaen. \n \nOhjelmatoiminnan onnistuneisuudesta huolimatta on syytä muistaa, että asunnottomuuden väheneminen tai lisääntyminen on sidoksissa paitsi asunnottomuuspolitiikkaan myös muihin yhteiskuntapolitiikassa tapahtuviin muutoksiin ja kehityskulkuihin. Lisäksi asunnottomuus on alati muuttuva ilmiö, mistä ajankohtaisena haasteena voi mainita maahanmuuttajataustaisten asunnottomien määrän huomattavan kasvun. Asunnottomuustyö, niin asuntojen tarjonnan kuin asumiseen ja asunnottomuuden ennalta ehkäisyyn kohdentuvan tuen osalta, on jatkuvaa kehittämistä vaativa yhteiskuntapolitiikan osa-alue.

Open-access reader

About this research paper

What this paper is about

Arvioinnin kohteena oli vuosien 2008–2011 ja 2012–2015 aikana toteutettu pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmakokonaisuus, Paavo I ja Paavo II. Arvioinnissa keskityttiin ohjelmakokonaisuuteen ja sen eri osa-alueisiin näkökulmana asunto ensin -mallin toteuttaminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Arviointiraportissa on kuvattu Iso-Britannian, Ruotsin ja USA:n asunnottomuustyötä keskittyen erityisesti toimintakäytäntöihin, joita voidaan mahdollisesti hyödyntää suomalaisessa asunnottomuustyössä. Arviointi perustuu arviointiryhmää varten koottuun taustaaineistoon sekä kahteen kenttävierailuun Helsingissä (28.–30.4. ja 15.–18.9.2014). Tämän lisäksi tutkijat ovat hyödyntäneet kukin oman maansa asunnottomuuteen liittyviä aineistoja sekä kansainvälistä asunnottomuustutkimusta. \n \nYleisarviona todetaan, että ohjelman päätavoite, pitkäaikaisasunnottomuuden pysyvä väheneminen kansallisella tasolla, on saavutettu huolellisesti suunnitellun ja kattavan yhteistyöstrategian avulla. Asunto ensin -periaatteen mukainen ohjelmatyö on osoitus siitä, että myös kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville pitkäaikaisasunnottomille pystytään turvaamaan pysyvä asuminen riittävän ja oikein kohdennetun tuen avulla. Valtion, kuntien ja järjestöjen ohjelmaan kohdentama merkittävä taloudellinen panostus sekä valtakunnallisen ja paikallisen yhteistyön pitkäjänteisyys ja laajaalaisuus on mahdollistanut asumisen ja palvelujen kehittämisen integroinnin niin yleisellä tasolla kuin eri kohderyhmien tarpeet huomioon ottaen. \n \nOhjelmatoiminnan onnistuneisuudesta huolimatta on syytä muistaa, että asunnottomuuden väheneminen tai lisääntyminen on sidoksissa paitsi asunnottomuuspolitiikkaan myös muihin yhteiskuntapolitiikassa tapahtuviin muutoksiin ja kehityskulkuihin. Lisäksi asunnottomuus on alati muuttuva ilmiö, mistä ajankohtaisena haasteena voi mainita maahanmuuttajataustaisten asunnottomien määrän huomattavan kasvun. Asunnottomuustyö, niin asuntojen tarjonnan kuin asumiseen ja asunnottomuuden ennalta ehkäisyyn kohdentuvan tuen osalta, on jatkuvaa kehittämistä vaativa yhteiskuntapolitiikan osa-alue.

Why it matters

OpenAlex reports 31 citations for this work. Citation counts describe recorded attention and do not establish research quality.

Key contribution

A contribution statement is not available in the OpenAlex record.

Method / approach

Method details are not available in the OpenAlex metadata.

Main findings

Findings are not separately available in the OpenAlex metadata.

Limitations

Limitations are not available in the OpenAlex metadata.

Applications

Application details are not available in the OpenAlex metadata.

Available abstract

Arvioinnin kohteena oli vuosien 2008–2011 ja 2012–2015 aikana toteutettu pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmakokonaisuus, Paavo I ja Paavo II. Arvioinnissa keskityttiin ohjelmakokonaisuuteen ja sen eri osa-alueisiin näkökulmana asunto ensin -mallin toteuttaminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Arviointiraportissa on kuvattu Iso-Britannian, Ruotsin ja USA:n asunnottomuustyötä keskittyen erityisesti toimintakäytäntöihin, joita voidaan mahdollisesti hyödyntää suomalaisessa asunnottomuustyössä. Arviointi perustuu arviointiryhmää varten koottuun taustaaineistoon sekä kahteen kenttävierailuun Helsingissä (28.–30.4. ja 15.–18.9.2014). Tämän lisäksi tutkijat ovat hyödyntäneet kukin oman maansa asunnottomuuteen liittyviä aineistoja sekä kansainvälistä asunnottomuustutkimusta. \n \nYleisarviona todetaan, että ohjelman päätavoite, pitkäaikaisasunnottomuuden pysyvä väheneminen kansallisella tasolla, on saavutettu huolellisesti suunnitellun ja kattavan yhteistyöstrategian avulla. Asunto ensin -periaatteen mukainen ohjelmatyö on osoitus siitä, että myös kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville pitkäaikaisasunnottomille pystytään turvaamaan pysyvä asuminen riittävän ja oikein kohdennetun tuen avulla. Valtion, kuntien ja järjestöjen ohjelmaan kohdentama merkittävä taloudellinen panostus sekä valtakunnallisen ja paikallisen yhteistyön pitkäjänteisyys ja laajaalaisuus on mahdollistanut asumisen ja palvelujen kehittämisen integroinnin niin yleisellä tasolla kuin eri kohderyhmien tarpeet huomioon ottaen. \n \nOhjelmatoiminnan onnistuneisuudesta huolimatta on syytä muistaa, että asunnottomuuden väheneminen tai lisääntyminen on sidoksissa paitsi asunnottomuuspolitiikkaan myös muihin yhteiskuntapolitiikassa tapahtuviin muutoksiin ja kehityskulkuihin. Lisäksi asunnottomuus on alati muuttuva ilmiö, mistä ajankohtaisena haasteena voi mainita maahanmuuttajataustaisten asunnottomien määrän huomattavan kasvun. Asunnottomuustyö, niin asuntojen tarjonnan kuin asumiseen ja asunnottomuuden ennalta ehkäisyyn kohdentuvan tuen osalta, on jatkuvaa kehittämistä vaativa yhteiskuntapolitiikan osa-alue.

Key concepts: Work (physics), Political science, Economic growth, Position (finance), State (computer science), Business, Economics, Finance

Related papers

Back to paper searchBrowse research topicsOriginal source
The Finnish Homelessness Strategy – An International Review — Research Paper | ScholarLens